Päiväretki huskyvaljakolla ja tunturisuksilla Ylläksellä!

Pihka Outdoorsin oma Pihkamobil saapui Husky Ranch Lapland - rekikoiratarhan pihaan. Huskyt ulvoivat tarhassa halutessaan kovasti tutustua minuun ja heille uusiin tuttavuuksiin, tunturisuksiin. Ylläksen aavat kaikuivat ulvonnasta. Juho Ylipiessa, Ylläksen ja Levin alueen yksi kokeneimmista "mushereista" valjasti puolisonsa Hannan kanssa kahdeksan husky-koiraa topakalla ammattitaidolla ja kohta olimmekin valmiina lähtöön. Juho ja minä olimme köyden päässä suksiemme päällä, kun Hanna seisoi reen jalaksilla odottaen lähtökäskyämme. Suksen siteet napsahtivat kiinni ja ote tiukentui köydestä. Pieni nyökkäys ja silloin ampaistiin matkaan lumi pöllyten.

 

Huskyt juoksivat innoissaan vetäen koiravaljakkoa. Vauhtia riitti kun Juhon kanssa nautiskelimme tästä "luomu-hiihtohissistä" pöllytellen lunta koiravaljakon perässä. Maisemat vaihtuivat mäntymetsien ja koivikkojen kautta aavaan suomaisemaan, Teuravuomaan. Teuravuoma on euroopan suurin suojeltu suoalue, eikä suotta, koska yhtä laajaa suoaluetta saa hakemalla hakea. Ohitimme useita saajoja eli "metsäsaarekkeita" ja välillä koiravaljakkouran vieressä näkyi muidenkin kuin koirien jälkiä. Kohta valjakon vauhti yltyi entisestään. Juho tokaisi, että "Taisi koirat saada jonkun villieläimen vainun.." Emme siis olleet suoalueella yksin. Hetken kuluttua saavuimme pisteeseen, jossa koiravaljakko pysähtyi ja heitimme köyden pois käsistämme. Juho otti valjakosta yhden huskyn, Maydayn ja laittoi sen omaan vyöhönsä kiinni. Tämä kaveri sai olla meillä matkassa nuuhkimassa Teuravuoman hajuja hieman rauhallisemmassa tahdissa. Samassa Hanna nosti jalan jarrulta ja singahti matkaan. Vilkutus ja taakse ja hän hävisi koiravaljakon kera saajojen taakse. Olimme Juhon kanssa valmiina aloittamaan hiihtourakkamme.

 

Hiihdimme tunturisuksilla hiljalleen eteenpäin seuraten koiravaljakkouraa. Matkaa meillä oli 10 km taivallettavana. Aurinko yritti välillä lämmittää menoamme, mutta päivä oli pääosin pilvinen. Lumi oli nahkeaa tuona päivänä ja takertui suksiemme pohjaan. Reppu hiosti selkää, mutta ajatus siitä, että siellä on eväsleipää ja kahvia termospullossa antoi puhtia suksia eteenpäin. Tovin hiihdon jälkeen vetäydyimme saajon suojaan nauttimaan eväitä. Tuuli oli juuri sopivasti taka-alalla ja löysimme mukavan lumisen suojapaikan, jossa nautiskelimme eväät.

 

Loppumatka meillä meni mukavasti kahvin voimalla. Hiihtelimme ja porisimme niitä näitä. Meininki oli rento. Saavuimme suoalueen reunaan, josta viimeinen metsäpätkä alkoi. Mayday oikutteli hieman vaikka alkumatka oli mennyt hyvin. Maydayn mielestä meidän olisi pitänyt ilmeisesti lähteä uudelleen samalle kierrokselle. Kuka tietää, emme puhu koirakieltä. Tutun mäntymetsän ja koivikon jälkeen edestä alkoi kuulua tuo tuttu ulvonta ja hetken päästä rekikoiratarha häämötti edessä. Juho hiihti Maydayn kanssa edellä tarhalle ja tunnelma oli kuin MM-jääkiekon loppuottelussa suuressa hallissa kun Juho-isäntä saapui omalle husky-areenalle.

Nyt myös sinä voit kokea tämän retken. Katso lisää Ylläksen siisteimmästä Huskyajelu & hiihtovaellus tuotteesta.