Hiihtoseikkailu alkoi auringonpaisteella Kilpisjärven Luontokeskuksen parkkipaikalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja porukka pakkaili Fjellpulken ahkioita kevyen puheensorinan lomassa. Skinit, eli nousukarvat laitettiin suksien pohjaan, vaikka pakkaslunta olikin. Edessä oli melko jyrkkä nousu Tsahkaljärvelle. Normaalisti nousukarvat ovat jäisen tai märän kelin ratkaisu, nyt kuitenkin jyrkkää ylämäkeä mentäessä raskaiden ahkioiden kanssa se oli hyvä ratkaisu. Lumi narahteli ahkioiden alla kun ne tempaistiin liikkeelle kohti Tsahkaljärveä.

Retkikuntamme ensimmäinen tavoite oli hiihtää Saarijärven autiotuvan läheisyyteen. Matkan varrella söimme lounasta kietoutuen isoihin taukotakkeihin. Olihan meillä jo kulunut pitkä aika aamiaisesta. Matkanteko sujui jouhevasti vaikka sää oikutteli hieman. Lumisadekuuroja kovan tuulen kera ja sitten taas aurinkoa. Reitti oli pääosin loivaa ylämäkeä aina Saarijärvelle saakka. Reittimme kulki koko ajan Suomen rajojen sisällä, koska koronarajoitukset olivat vielä voimassa.

Saavuimme illan tullen Saarijärvelle. Tuvan läheisyyteen teimme telttaleirimme. Nautiskelimme illasta hyvien päivällisten parissa auringon laskiessa Norjan tuntureiden taakse.

Seuraava aamu valkeni kirkkaana, raikkaalla tunturiviimalla höystettynä. Vaikka eilinen oli ollut melko lämmin, tämän aamun lukemat paukkuivat -18 asteessa. Teltan ja tunturisuksien pintaan oli tarttunut kuuraa. Oli minun syntymäpäivä, ja nautiskelin syntymäpäiväkahvit katsellen kuvankaunista tunturimaisemaa punaisen auringonnousun värjätessä tunturien lakia. Telttojen edustalle nousi makuupussien kuivaustelineitä ja kaasukeittimien kohina valtasi leirin. Aamukahvit lämmitti kehoa mukavasti viileän pakkasyön jälkeen. Aamiaisen jälkeen retkikuntamme pakkaili teltat ja ahkiot ja liikkelle lähdettiin jälleen. Kohteenamme oli Meekonlaakso. Eilisen jäljiltä piti jo hieman laittaa teippiä kantapäihin, sillä pitkään jatkuva toistuva liike monossa laittaa tämän herran kantapäät rakoille. Tälle päivälle oli luvassa n.18km hiihtoa. Tuuli oli jo yltymäisillään kun lähestyimme Kuonjarjoen kämppää. Lounastauolla tuumailimme millaiset lumivallit pitää illalla rakentaa telttojen eteen, sillä huomiselle oli luvattu kovaa tuulta n.20m/s ja puuskissa vielä enemmän. 

Saavuimme illansuussa Meekolle. Telttapaikat tuli valita nyt huolellisesti. Meillä oli tiedossa huominen tuulen tulosuunta, joten ei muutakun vallia rakentamaan. Edeltävät retkeilijät olivat jättäneet rakentamiaan lumivalleja pystyyn, joten niitä pystyi hyödyntämään. Osa rakensi kokonaan uuden, osa paranteli jo olemassa olevaa.

Aamulla tuuli oli yhtä kovaa kuin oli luvattukin. Teltta oli viritetty napakasti, mutta silti se läpätti tuulessa tuntuvasti. Aamupalan jälkeen pohdittiin päiväretkeä, koska tänään olisi välipäivä hiihtovaelluksesta. Osa päätyi jäämään leiriin ja osa halusi lähteä päiväretkelle hiihtelemään pitkin Meekonlaaksoa. Itse kuuluin hiihtojengiin. Lähdimme liikkeelle. Tuuli tuiversi ja nostatti pöllyävää pakkaslunta kovan myrskytuulen vuoksi. Taivaaltakin taisi tulla oma satsi lumisadetta. Aurinko kuitenkin yritti työntää säteitään kaiken tuon myräkän keskellä. Hiihtelimme noin nelisen tuntia ennenkuin palasimme leiriin. Hiukan jännitti oliko teltta pysynyt pystyssä. Siellä se kuitenkin oli ennallaan lumivallin takana. Päivällisen jälkeen kävimme vielä testaamassa tulisiko pilkillä saalista. Hiljaista kuitenkin oli jään alla. 

Seuraava aamu valkeni samanlaisena kuin eilinen. Tuuli ei ollut juurikaan tyyntynyt ja lumi oli puhaltanut reittimme umpeen. Päiväksi oli luvattu plusasteita, joten varauduimme siihen hyvissä ajoin laittamalla skinit suksien pohjaan. Lähdimme aamulla kipuamaan Meekon rinnettä takaisin kohti Kuonjaria. Synkät pilvet kerääntyivät auringon eteen ja aloittivat heittämään märkää lunta retkikuntamme päälle. Hetken aikaa kuljettuamme reittiä pitkin otimme suunnaksi poluttomat taipaleet. Keli muuttui koko ajan märemmäksi ja nuoskaantuva lumi alkoi tarrata skineihin ja suksien pohjaan. Tälle päivälle ei oltu varattu kovinkaan pitkää siirtymää ja hyvä niin, koska lumiolosuhteet tekivät kulusta melkoisen raskasta. Saavutimme leiripaikkamme upean tunturijärven jäälle. Tuuli oli edelleenkin kova ja lumivallien rakentelu alkoi jälleen. Tällä kertaa kaikki saivat rakentaa oman suojan, koska aiempia retkeilijöitä ei täällä ollut käynyt. Keli muuttui koko ajan märemmäksi ja märemmäksi ja alkoi kastella jo vaatteita huolella. Piti kaivaa ahkion pohjalta kuorivaatteet, jotka melkein olin jättänyt matkasta.

Tämä erämaaleirin iltapäivä meni rennosti leiriä rakennellen, pilkkien ja hiihdellen. 

Seuraavan päivän kohde oli Termislaakso. Oli sääli jättää tämä upea leirimme, jossa nyt aurinko paisteli kirkkaasti ja tuuli oli jo tyyntynyt. Nyt kuitenkin pakkasimme ahkiot ja laitoimme aurinkorasvaa paksulti poskipäihin.

Ryhmämme aloitti siirtymisen läpi valkean erämaan. Hiihtelimme kohti Kutturankurua, josta oli tarkoitus mennä alas kohti Termisjärveä. Lounastauolla kurun yläosassa kävimme läpi vielä muutamia turvallisuuteen liittyviä asioita ennen laskun aloittamista. Osa oli ensikertaa ahkion kanssa liikenteessä ja laskeminen noissa lumiolosuhteissa raskaan ahkion kanssa ei tulisi olemaan helppoa. Laskeminen sujui kuitenkin hienosti koko porukalta ja kaatumisilta vältyttiin.

Alhaalla laaksossa keli oli reilusti plussalla ja lumi oli muuttunut todella märäksi. Hiihdimme kohti Termisjärven autiotupaa, jossa viimeisen yön leirimme olisi. Saavuimme tuvan läheisyyteen ja rakensimme ltelttaeirimme jälleen. Kun absidin kuopat sun muut oli valmiina oli aika valloittaa vielä tunturisuksilla viereinen huippu. Skinit pohjaan ja ylös. Ylhäältä avautui mahtavat maisemat Saarijärvelle ja melkein Meekolle saakka. Alastulo tunturisuksilla olikin lähinnä pyllymäkeä. Vaikka laskukokemusta löytyy paljon, ei tiimi pysynyt pystyssä ei sitten millään.

Illalla leirissä päivällisen jälkeen viriteltiin jo varusteita pakettiin huomista kotiinlähtöä ajatellen. 

Viimeisen aamun tunnelma oli retkikunnallamme iloinen ja kotiinlähdön fiilis oli havaittavissa. Itsellä kuitenkin suksen kärjet olisivat halunneet vielä jatkaa hiihtoseikkailua vaikka pari viikkoa lisää. Hiihdimme n. 15km matkan Kilpisjärvelle. Aurinko paistoi kirkkaasti viimeisen päivän kunniaksi. Alamäki ennen Tsahkaljärveä antoi vielä möykkyineen tunturisuudelman parille vaeltajalle. Vauhti kiihtyi alamäessä sopivasti ja ahkion paino vei tasapainon ja märkä lumen pinta teki merkkinsä hiihtäjien ihoon. Suuremmilta vammoilta onneksi vältyttiin. Luontokeskuksen parkkipaikalle saavuttaessa osalla oli jo t-paita päällä kun aurinko oli niin lämmin.

Upea retki kaikenkaikkiaan. Kiitos kaikille seikkailulla mukana olleille! 

Myös sinä voit olla osa tällaista seikkailua. Käy kurkkaamassa Kilpisjärven hiihtovaellus pakettia, niin päästään pakkaamaan ahkioita ;)

-Joona