Lapin loma on monelle ihana hengähdystauko arjesta.

Usein eteläisemmästä Suomesta, missä tähän aikaan vuodesta monesti on lumetonta ja pimeää, Lappiin matkustavat lomailijat myös odottavat innolla lunta ja valoisuutta sekä talven taianomaista hiljaisuutta ja lumisia maisemia.

Lumi mahdollistaa suuren määrän erilaisia talviurheilulajeja, aina hiihdosta lasketteluun. Monet Lappiin suuntaavat lomailijat pakkaavatkin mukaan hiihtosukset, lumikengät, lasketteluvälineet ja paljon muuta. Paikanpäällä myös vuokrataan fatbike -pyöriä, liukulumikenkiä ja lähdetään jopa safarille moottorikelkalla.

Aktiivilomailua parhaimmillaan!

 

Varo vaanivaa ylirasitustilaa

Usein Lapin lomailu voi alkaa hieman väsyneenä, kaiken suunnittelun, varauksien ja järjestelyn vuoksi sekä pitkän ajomatkan takia. Ulkoilu houkuttelee ja kun suksi luistaa ladulla kuin rasvattu, tekee mieli mennä aina muutama kilometri lisää. Seuraavana päivänä lihaksia jomottaa, mutta hanget kutsuvat taas eikä aikaa haluta hukata sängyssä tai sohvalla löhöilyyn. 

Illalla saunan ja ruokailun jälkeen, päivän energiat on käytetty loppuun. 

Ylikunto tai ylirasitustilat usein liitetään vain huippu-urheilijoihin, joille päivittäiset kovat treenit ja urheilu ovat työtä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Akuutti ylikunto voi iskeä jopa meihin "tavallisiin tallaajiin", jotka lenkkeilemme ja ulkoilemme sekä pidämme itsestämme huolta liikunnan avulla. 

Riski väsymykseen kasvaa, kun fyysisten aktiviteettien määrää tai treenien vaativuutta äkkinäisesti nostetaan. Akuutin ylirasitustilan oireita voivat olla esimerkiksi muutokset unen laadussa ja määrässä, laskenut urheilu-motivaatio, kohonnut leposyke tai sydämen tykytykset urheilun aikana, kipeä tai flunssainen olo sekä vatsavaivat, ärtyneisyys ja "pinna kireällä".

Kuuntele kroppaasi ja pidä silmällä sen lähettämiä signaaleja.

 

Muista myös levätä

Älä unohda, että lomailussa on kyse juurikin siitä itsestään: lomailusta ja lepäämisestä. Rennosta olemisesta ja nauttimisesta. Vaikka kyseessä onkin aktiiviloma, pidä mielessä myös palautuminen ja riittävä kehonhuolto, jotta lomasta tulee onnistunut ja nautittava.

Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla akuutti ylirasitustila tai väsymys ei pääse yllättämään: 

 

1. Venyttely ja liikkuvuusharjoitukset

Hiihtoa ja laskettelua. Liukulumikengillä metsään, fatbikella polulle. Lumikenkäilemään tunturin laelle, Husky-ajelut ja moottorikelkkaretket. Pidemmät hiihtovaellukset ahkion kanssa.. Aktiviteetteja riittää - vaikka päivittäin.

Ennen laduille tai rinteeseen lähtöä, muista lämmitellä lihakset erilaisilla liikkuvuusharjoituksilla. Lyhytkin lämmittely auttaa välttämään venähdyksiä ja nyrjähdyksiä ja helpottaa palautumisessa.

Fyysisen rasituksen jälkeen tulisi muistaa aina palauttavat venytykset. Etenkin hiihtolenkkien ja laskettelun jälkeen reidet, lonkankoukistajat, hartiat sekä selän ja käsien lihakset on hyvä palautella rauhallisilla venytyksillä.

 

2. Sauna ja kylpylä

Sauna on monelle suomalaiselle henkireikä. Ihanasti rentouttava lämpö auttaa myös palautumisessa. Sauna laittaa elimistön kuona-aineet liikkeelle ja lämpö rentouttaa kireitä lihaksia. Jos uskaltaudut hyppäämään saunasta lumihankeen, on tämäkin palautumisen kannalta erinomainen tapa, sillä nopea vaihtelu kuumasta kylmään vilkastuttaa verenkiertoa ja auttaa osaltaan kipeiden lihasten ja kudosten hoidossa.

Jos lomakohteestasi löytyy kylpylä, voit myös rentoutua poreissa ja hierovissa vesisuihkuissa.

 

3. Riittävä ja ravitseva ruoka sekä nesteytys

Esimerkki: 30 -vuotias, noin 60 kiloa painava nainen voi kuluttaa tunnin keskitasoisen hiihtolenkin aikana jopa 500 kilokaloria tai enemmänkin. Tämä on ekstraa elimistön toimintoihin ja päivän normaaleihin askareihin kulutettuun energiaan.

Elimistö käyttää urheilun aikana ensimmäisinä energianlähteinään hiilihydraatteja ja rasvaa. Tähän tietenkin vaikuttavat liikunnan vaativuustaso sekä kesto. 

Muista tankata hyvin ennen urheilusuoritusta, jotta varastot ovat täynnä. Aina on hyvä idea myös ottaa matkaan energiapatukka tai muu välipala, jotta väsymys ei pääse iskemään kesken suorituksen. Anna elimistölle tarvittava energia myös urheilun jälkeen, jotta energiaa palautumiseen ja lihasten korjaamiseen löytyy riittävästi.

Muista myös nesteytys sekä ennen urheilua, sen aikana sekä sen jälkeen. 

 

4. Uni ja lepo

Monesti aktiivilomalla unta ei tarvitse houkutella. Päivän aktiviteettien, illallisen ja saunan jälkeen sänkyyn kömmitään väsyneenä. 

Uni on tärkeä osa palautumista ja sen riittävään saantiin tulisi kiinnittää huomiota. Jos et nukkunut yöllä hyvin, vältä kovaa rasitusta seuraavan päivän aikana ja anna elimistölle taukoa, jottei se ylikuormitu. 

Myös lepopäivät tai silloin tällöin kevyemmät urheilulajit ovat välttämättömiä elimistön palautumisen kannalta. Ota siis rennosti, nosta jalat ylös, lue kirjaa, käy kevyellä kävelyllä ja saunassa. Rentoudu.

 

5. Älä suorita

Lapin lomalle lähtö voi stressata etukäteen. Älä siis lähde suorittamaan, sen sijaan nauti rennosta ajasta pohjoisessa. Usein käy jopa niin, että spontaaneista hetkistä tulee loman parhaat ja hauskimmat muistot. 

 

 

Vaikka kyseessä olisikin aktiiviloma täynnä vilinää ja vilskettä, ei sitä tarvitse suorittaa. Siis: lepää, rentoudu, nuku riittävästi, syö hyvin. Ennen kaikkea nauti luonnosta, sen monimuotoisuudesta ja rauhasta sekä hiljaisuudesta.

Rentouttavaa lomaa Lapissa!

 

Päiväretki huskyvaljakolla ja tunturisuksilla Ylläksellä!

Pihka Outdoorsin oma Pihkamobil saapui Husky Ranch Lapland - rekikoiratarhan pihaan. Huskyt ulvoivat tarhassa halutessaan kovasti tutustua minuun ja heille uusiin tuttavuuksiin, tunturisuksiin. Ylläksen aavat kaikuivat ulvonnasta. Juho Ylipiessa, Ylläksen ja Levin alueen yksi kokeneimmista "mushereista" valjasti puolisonsa Hannan kanssa kahdeksan husky-koiraa topakalla ammattitaidolla ja kohta olimmekin valmiina lähtöön. Juho ja minä olimme köyden päässä suksiemme päällä, kun Hanna seisoi reen jalaksilla odottaen lähtökäskyämme. Suksen siteet napsahtivat kiinni ja ote tiukentui köydestä. Pieni nyökkäys ja silloin ampaistiin matkaan lumi pöllyten.

 

Huskyt juoksivat innoissaan vetäen koiravaljakkoa. Vauhtia riitti kun Juhon kanssa nautiskelimme tästä "luomu-hiihtohissistä" pöllytellen lunta koiravaljakon perässä. Maisemat vaihtuivat mäntymetsien ja koivikkojen kautta aavaan suomaisemaan, Teuravuomaan. Teuravuoma on euroopan suurin suojeltu suoalue, eikä suotta, koska yhtä laajaa suoaluetta saa hakemalla hakea. Ohitimme useita saajoja eli "metsäsaarekkeita" ja välillä koiravaljakkouran vieressä näkyi muidenkin kuin koirien jälkiä. Kohta valjakon vauhti yltyi entisestään. Juho tokaisi, että "Taisi koirat saada jonkun villieläimen vainun.." Emme siis olleet suoalueella yksin. Hetken kuluttua saavuimme pisteeseen, jossa koiravaljakko pysähtyi ja heitimme köyden pois käsistämme. Juho otti valjakosta yhden huskyn, Maydayn ja laittoi sen omaan vyöhönsä kiinni. Tämä kaveri sai olla meillä matkassa nuuhkimassa Teuravuoman hajuja hieman rauhallisemmassa tahdissa. Samassa Hanna nosti jalan jarrulta ja singahti matkaan. Vilkutus ja taakse ja hän hävisi koiravaljakon kera saajojen taakse. Olimme Juhon kanssa valmiina aloittamaan hiihtourakkamme.

 

Hiihdimme tunturisuksilla hiljalleen eteenpäin seuraten koiravaljakkouraa. Matkaa meillä oli 10 km taivallettavana. Aurinko yritti välillä lämmittää menoamme, mutta päivä oli pääosin pilvinen. Lumi oli nahkeaa tuona päivänä ja takertui suksiemme pohjaan. Reppu hiosti selkää, mutta ajatus siitä, että siellä on eväsleipää ja kahvia termospullossa antoi puhtia suksia eteenpäin. Tovin hiihdon jälkeen vetäydyimme saajon suojaan nauttimaan eväitä. Tuuli oli juuri sopivasti taka-alalla ja löysimme mukavan lumisen suojapaikan, jossa nautiskelimme eväät.

 

Loppumatka meillä meni mukavasti kahvin voimalla. Hiihtelimme ja porisimme niitä näitä. Meininki oli rento. Saavuimme suoalueen reunaan, josta viimeinen metsäpätkä alkoi. Mayday oikutteli hieman vaikka alkumatka oli mennyt hyvin. Maydayn mielestä meidän olisi pitänyt ilmeisesti lähteä uudelleen samalle kierrokselle. Kuka tietää, emme puhu koirakieltä. Tutun mäntymetsän ja koivikon jälkeen edestä alkoi kuulua tuo tuttu ulvonta ja hetken päästä rekikoiratarha häämötti edessä. Juho hiihti Maydayn kanssa edellä tarhalle ja tunnelma oli kuin MM-jääkiekon loppuottelussa suuressa hallissa kun Juho-isäntä saapui omalle husky-areenalle.

Nyt myös sinä voit kokea tämän retken. Katso lisää Ylläksen siisteimmästä Huskyajelu & hiihtovaellus tuotteesta.

Hiihtoseikkailu alkoi auringonpaisteella Kilpisjärven Luontokeskuksen parkkipaikalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja porukka pakkaili Fjellpulken ahkioita kevyen puheensorinan lomassa. Skinit, eli nousukarvat laitettiin suksien pohjaan, vaikka pakkaslunta olikin. Edessä oli melko jyrkkä nousu Tsahkaljärvelle. Normaalisti nousukarvat ovat jäisen tai märän kelin ratkaisu, nyt kuitenkin jyrkkää ylämäkeä mentäessä raskaiden ahkioiden kanssa se oli hyvä ratkaisu. Lumi narahteli ahkioiden alla kun ne tempaistiin liikkeelle kohti Tsahkaljärveä.

Retkikuntamme ensimmäinen tavoite oli hiihtää Saarijärven autiotuvan läheisyyteen. Matkan varrella söimme lounasta kietoutuen isoihin taukotakkeihin. Olihan meillä jo kulunut pitkä aika aamiaisesta. Matkanteko sujui jouhevasti vaikka sää oikutteli hieman. Lumisadekuuroja kovan tuulen kera ja sitten taas aurinkoa. Reitti oli pääosin loivaa ylämäkeä aina Saarijärvelle saakka. Reittimme kulki koko ajan Suomen rajojen sisällä, koska koronarajoitukset olivat vielä voimassa.

Saavuimme illan tullen Saarijärvelle. Tuvan läheisyyteen teimme telttaleirimme. Nautiskelimme illasta hyvien päivällisten parissa auringon laskiessa Norjan tuntureiden taakse.

Seuraava aamu valkeni kirkkaana, raikkaalla tunturiviimalla höystettynä. Vaikka eilinen oli ollut melko lämmin, tämän aamun lukemat paukkuivat -18 asteessa. Teltan ja tunturisuksien pintaan oli tarttunut kuuraa. Oli minun syntymäpäivä, ja nautiskelin syntymäpäiväkahvit katsellen kuvankaunista tunturimaisemaa punaisen auringonnousun värjätessä tunturien lakia. Telttojen edustalle nousi makuupussien kuivaustelineitä ja kaasukeittimien kohina valtasi leirin. Aamukahvit lämmitti kehoa mukavasti viileän pakkasyön jälkeen. Aamiaisen jälkeen retkikuntamme pakkaili teltat ja ahkiot ja liikkelle lähdettiin jälleen. Kohteenamme oli Meekonlaakso. Eilisen jäljiltä piti jo hieman laittaa teippiä kantapäihin, sillä pitkään jatkuva toistuva liike monossa laittaa tämän herran kantapäät rakoille. Tälle päivälle oli luvassa n.18km hiihtoa. Tuuli oli jo yltymäisillään kun lähestyimme Kuonjarjoen kämppää. Lounastauolla tuumailimme millaiset lumivallit pitää illalla rakentaa telttojen eteen, sillä huomiselle oli luvattu kovaa tuulta n.20m/s ja puuskissa vielä enemmän. 

Saavuimme illansuussa Meekolle. Telttapaikat tuli valita nyt huolellisesti. Meillä oli tiedossa huominen tuulen tulosuunta, joten ei muutakun vallia rakentamaan. Edeltävät retkeilijät olivat jättäneet rakentamiaan lumivalleja pystyyn, joten niitä pystyi hyödyntämään. Osa rakensi kokonaan uuden, osa paranteli jo olemassa olevaa.

Aamulla tuuli oli yhtä kovaa kuin oli luvattukin. Teltta oli viritetty napakasti, mutta silti se läpätti tuulessa tuntuvasti. Aamupalan jälkeen pohdittiin päiväretkeä, koska tänään olisi välipäivä hiihtovaelluksesta. Osa päätyi jäämään leiriin ja osa halusi lähteä päiväretkelle hiihtelemään pitkin Meekonlaaksoa. Itse kuuluin hiihtojengiin. Lähdimme liikkeelle. Tuuli tuiversi ja nostatti pöllyävää pakkaslunta kovan myrskytuulen vuoksi. Taivaaltakin taisi tulla oma satsi lumisadetta. Aurinko kuitenkin yritti työntää säteitään kaiken tuon myräkän keskellä. Hiihtelimme noin nelisen tuntia ennenkuin palasimme leiriin. Hiukan jännitti oliko teltta pysynyt pystyssä. Siellä se kuitenkin oli ennallaan lumivallin takana. Päivällisen jälkeen kävimme vielä testaamassa tulisiko pilkillä saalista. Hiljaista kuitenkin oli jään alla. 

Seuraava aamu valkeni samanlaisena kuin eilinen. Tuuli ei ollut juurikaan tyyntynyt ja lumi oli puhaltanut reittimme umpeen. Päiväksi oli luvattu plusasteita, joten varauduimme siihen hyvissä ajoin laittamalla skinit suksien pohjaan. Lähdimme aamulla kipuamaan Meekon rinnettä takaisin kohti Kuonjaria. Synkät pilvet kerääntyivät auringon eteen ja aloittivat heittämään märkää lunta retkikuntamme päälle. Hetken aikaa kuljettuamme reittiä pitkin otimme suunnaksi poluttomat taipaleet. Keli muuttui koko ajan märemmäksi ja nuoskaantuva lumi alkoi tarrata skineihin ja suksien pohjaan. Tälle päivälle ei oltu varattu kovinkaan pitkää siirtymää ja hyvä niin, koska lumiolosuhteet tekivät kulusta melkoisen raskasta. Saavutimme leiripaikkamme upean tunturijärven jäälle. Tuuli oli edelleenkin kova ja lumivallien rakentelu alkoi jälleen. Tällä kertaa kaikki saivat rakentaa oman suojan, koska aiempia retkeilijöitä ei täällä ollut käynyt. Keli muuttui koko ajan märemmäksi ja märemmäksi ja alkoi kastella jo vaatteita huolella. Piti kaivaa ahkion pohjalta kuorivaatteet, jotka melkein olin jättänyt matkasta.

Tämä erämaaleirin iltapäivä meni rennosti leiriä rakennellen, pilkkien ja hiihdellen. 

Seuraavan päivän kohde oli Termislaakso. Oli sääli jättää tämä upea leirimme, jossa nyt aurinko paisteli kirkkaasti ja tuuli oli jo tyyntynyt. Nyt kuitenkin pakkasimme ahkiot ja laitoimme aurinkorasvaa paksulti poskipäihin.

Ryhmämme aloitti siirtymisen läpi valkean erämaan. Hiihtelimme kohti Kutturankurua, josta oli tarkoitus mennä alas kohti Termisjärveä. Lounastauolla kurun yläosassa kävimme läpi vielä muutamia turvallisuuteen liittyviä asioita ennen laskun aloittamista. Osa oli ensikertaa ahkion kanssa liikenteessä ja laskeminen noissa lumiolosuhteissa raskaan ahkion kanssa ei tulisi olemaan helppoa. Laskeminen sujui kuitenkin hienosti koko porukalta ja kaatumisilta vältyttiin.

Alhaalla laaksossa keli oli reilusti plussalla ja lumi oli muuttunut todella märäksi. Hiihdimme kohti Termisjärven autiotupaa, jossa viimeisen yön leirimme olisi. Saavuimme tuvan läheisyyteen ja rakensimme ltelttaeirimme jälleen. Kun absidin kuopat sun muut oli valmiina oli aika valloittaa vielä tunturisuksilla viereinen huippu. Skinit pohjaan ja ylös. Ylhäältä avautui mahtavat maisemat Saarijärvelle ja melkein Meekolle saakka. Alastulo tunturisuksilla olikin lähinnä pyllymäkeä. Vaikka laskukokemusta löytyy paljon, ei tiimi pysynyt pystyssä ei sitten millään.

Illalla leirissä päivällisen jälkeen viriteltiin jo varusteita pakettiin huomista kotiinlähtöä ajatellen. 

Viimeisen aamun tunnelma oli retkikunnallamme iloinen ja kotiinlähdön fiilis oli havaittavissa. Itsellä kuitenkin suksen kärjet olisivat halunneet vielä jatkaa hiihtoseikkailua vaikka pari viikkoa lisää. Hiihdimme n. 15km matkan Kilpisjärvelle. Aurinko paistoi kirkkaasti viimeisen päivän kunniaksi. Alamäki ennen Tsahkaljärveä antoi vielä möykkyineen tunturisuudelman parille vaeltajalle. Vauhti kiihtyi alamäessä sopivasti ja ahkion paino vei tasapainon ja märkä lumen pinta teki merkkinsä hiihtäjien ihoon. Suuremmilta vammoilta onneksi vältyttiin. Luontokeskuksen parkkipaikalle saavuttaessa osalla oli jo t-paita päällä kun aurinko oli niin lämmin.

Upea retki kaikenkaikkiaan. Kiitos kaikille seikkailulla mukana olleille! 

Myös sinä voit olla osa tällaista seikkailua. Käy kurkkaamassa Kilpisjärven hiihtovaellus pakettia, niin päästään pakkaamaan ahkioita ;)

-Joona

Kevät kukoistaa ja kesä tekee tuloaan näin huhtikuun lopussa. Kaikkien aikojen retkeilykesääkin on ennustettu tulevaksi ja kaupat myyvät kohta jo "eioota" telttojen osalta. Monet hamuavat luontoon nauttimaan lintujen laulusta ja somasta veden liplatuksesta. Kukapa sinne ei haluaisi?

Retkeilyvarusteita yksi tärkein on majoite. Miksi näin? No siksi, että väsyneenä harkintakyky heikkenee ja ollaan alttiimpia erilaisille riskeille. Myös yleinen vireystila kärsii jos unta ei saa ja retkeilystä ei välttämättä pääse nauttimaan täysillä. Retkeily muuttuu helposti suorittamiseksi. Teltta (tai muu majoite) on kotisi vaelluksella. Se antaa suojan ja turvan huonollakin säällä. Sinne voit myös vetäytyä omaan rauhaan ruuhkaisillakin leiripaikoilla. Teltassa on paljon etuja. Pahimmallakin hetkellä kesken vaelluksen ajatus luotettavasta ja mukavasta teltasta huojentaa oloa merkittävästi. Ehkäpä jopa odotat iltaa, että pääset makoilemaan teltan suojiin.

Telttoja moneen lähtöön

Aluksi kannattaa miettiä millaisen teltan haluat. Millainen käyttö teltallasi tulee todennäköisimmin olemaan ja missä sitä tullaan käyttämään? Kuinka monta henkeä teltassa aikoo hengailla samanaikaisesti? Näitä kysymyksiä pohtiessa telttavalinta rajautuu jo melkoisen hyvin. Markkinoilla on vaikka ja sun minkä kokoista majoitetta tarjolla. Itse olen viettänyt satoja öitä erilaisissa teltoissa ja voin sanoa, että niissä on eroja. Telttojen malleissa mainittu numero kertoo kuinka monelle hengelle teltta on tarkoitettu. Esimerkiksi Fjällräven Akka 2 - tunneliteltta kertoo, että se on kahdelle hengelle suunniteltu teltta. Sitä voi käyttää yksinkin, mutta kolmea henkeä sinne ei mukavasti mahdu.

Teltat voidaan karkeasti jakaa kupolitelttoihin sekä tunnelitelttoihin. Eroina näissä on lyhyesti se, että kupoliteltta on itsestäänseisova. Se ei siis tarvitse välttämättä kiiloja pehmeään maahan pysyäkseen pystyssä. Kupoli on oiva valinta esimerkiksi saaristoon, jossa on paljon paljaita kallioita. Messevimmät Instagram kuvat saadaan myös kupoliteltalla kun sen voi laittaa vaikkapa auringonlaskussa isolle laiturille ja ottaa ulkokankaan irti. Tunneliteltta taas on enemmänkin suunniteltu kovempiin oloihin. Tunneliteltan rakenne tekee siitä tuulivakaan, joka tarkoittaa, että se kestää myräköitä hiukan paremmin kuin kupoliteltta. Tunnelitelttojen etuna on myös, että niissä on makuutilasta erilleen jaettu absidi, eli eteinen, jossa voidaan laittaa esim. ruokaa huonolla säällä. Tunneliteltta vaatii pysyäkseen pystyssä pehmeän alustan, johon kiilat saadaan laitettua tukevasti. Materiaalit kummassakin telttamallissa voi olla samat, mutta teltan käytettävyys on erottava tekijä.

Voiko talvitelttaa käyttää kesällä?

Vastaus on: Kyllä voi!. Talviteltat on suunniteltu kestämään talven koviakin tuiverruksia. Kankaat ja narut ovat yleisesti tuhteja ja sisätelttakin on usein tuulenpitävä. Näin ollen kesällä saat luotettavan kaverin talviteltasta. Talviteltta voi olla hiukan painavampi kuin kesäteltta, joka vaatii pientä bodausta ennen vaellukselle lähtöä ;)

Teltan paino ja koko?

Tätä kannattaa miettiä telttaa hommatessa. Kulkeeko teltta pyörän päällä, rinkassa, kanootissa vai autossa? Mikäli rinkka on väline, jolla telttaa kuljetetaan on hyvä kiinnittää huomiota sen painoon. Sopiva selässä kannettavan teltan paino on n.2-3,5kg. Kevytretkeilyssä paino on jopa kevyempi. Kesällä ja talvella telttaillessa teltan koko "muuttuu". Kesällä kahdelle hengelle sopiva teltta ei enää talvella olekaan niin tilava. Näin ollen pääsääntönä pidän, että kahden hengen teltta on talvella hyvä yhdelle ja kolmen hengen teltta hyvä kahdelle. Talvivarusteet ovat isompia ja meininki on muutenkin kömpelömpää niin kannattaa ottaa suosiolla enemmän neliöitä käyttöön.

Telttojen hinnat

Sanoisinpa, että telttakaupoilla ei kannata säästää. Kallis teltta antaa lujuutta ja kestävyyttä niin kaariin, naruihin kuin vetoketjuihinkin ja voit turvallisin mielin laittaa silmät kiinni myös kovassakin kelissä. Mikäli olet aloittelija eikä tee mieli investoida heti telttaan kannattaa harkita telttavuokraamista. Vuokravarusteilla voit tunnustella omaa haluasi viedä retkeilyharrastusta pidemmälle. Halpa teltta soveltuu harjoittelukäyttöön kodin lähimaastoissa tai festareille, mutta halvalla teltalla ei kannata suunnata Lapin armottomiin erämaihin, jossa tuulet voivat repiä telttoja irti maasta ja kuljettaa ne valtion rajoille saakka. Kannattaa myös punnita luontoarvoja teltan ikää ja kestävyyttä ajatellen.

Tässä muutamia vinkkejä teltan valintaan. Mikäli koet, että haluaisit oppia lisää retkeilyvälineistä tai yleisesti retkeilystä suosittelen kurkkaamaan meidän Pihka Outdoors Akatemian sivut. Voimme myös järjestää "harjoitteluvaelluksen", jossa pääset oppaan (eli todennäköisesti minun) johdolla opettelemaan retkeilyn perusteita. 

Voit kysyä aina lisää!

 

-Joona

Koronapandemian aikana Lappi on kovemmassa huudossa kuin koskaan! Lappiin suunnataan ympäri Suomen vaeltamaan, lomailemaan, melomaan ja kokemaan kaikkea uutta. Ja hyvä niin, Lapissa on paljon upeita kohteita, joita mielellään ihaillaan omatoimisilla vaelluksilla kuin myös opastetuilla vaelluksilla.

Me, Pihka Outdoorsilla järjestämme eripituisia ja eri vaativuustasolta olevia opastettuja vaelluksia Lapissa ympärivuotisesti. Olemme päivittäneet valikoimaamme kesään 2021. Me tahdomme antaa retkeily-ystävillemme elämyksiä ja WOW-kokemuksia, joita myös itse koemme vaelluksiemme aikana. Täältä, pohjoisen arktisilta tuntureilta mekin ammennamme energiamme.

Kasasimme tähän blogiin helposti saataville kesällä 2021 tarjottavat vaellusretkemme. Ja hei! Meidät voi aina pyytää vain oppaaksi. Jos olet suunnittelemassa retkeä tai vaellusta omiin kohteisiin, muttet tahdo lähteä yksin, voit kysyä ammattitaitoisia oppaita mukaan. Lähdemme enemmän kuin mielellämme☺️

Vaellukset Lapissa kesä 2021

  1. Vaella legendaarinen Hetta-Pallas
  2. Koe kaikki kolme pohjoismaata yhdellä ja samalla kolmen valtakunnan vaelluksella 
  3. Kaiva kultaa perinteisesti aidon kullankaivajan opissa Lemmenjoen kultavaelluksella
  4. Valloita Suomineidon käsivarressa sijaitseva aito Lapin helmi, Ropitunturi
  5. Valloita omatoimisesti esimerkiksi Hetta-Pallas. Voit myös kysyä meiltä apua muihinkin kohteisiin. Yhdessä voimme suunnitella retkesi alusta loppuun.

Olemme myös hiljattain avanneet retkeilykursseihin painottuvan sivuston www.pihkaoutdoorsakatemia.fi. Tarkoituksenamme on luoda vastuullisia ja omatoimisia retkeiljöitä, jotka omien retkiensä ohessa kunnioittavat myös luontoarvoja. Käy tutustumassa retkeilykurssitarjontaan.

Tällä hetkellä kesän retket syyhyävät sormissa ja moni päivittää varusteitaan. Onko uusien retkeilyvälineiden hankinta järkevä vaihtoehto? Voiko vuokravarusteilla lähteä vaeltamaan? Meidän kautta voit vuokrata retkeilyvälineitä Lapin retkillesi. Meidän valikoimassa on laadukkaita varusteita, joilla teet onnistuneen vaellusretken Lapissa. Voit kysyä tarjousta milloin vain!

 

-Joona

Pipot on villaa, lapaset on villaa, sukat on villaa, neuleet on villaa, hitsi vieköön jopa alusvaatteetkin on nykyään villaa! Löytyy tummaa, vaaleaa, pehmeää ja karheaa.. Merinoa, angoraa, mohairia ja sekoitetta.. Itse muistan ikuisesti jokaisena jouluna lahjaksi saadut villaiset aluskerrastot. Villaa, villaa ja villaa! Mutta miksi?

Mikä tekee tästä ihanan pehmeästä (mutta joskus myös kutittavasta) materiaalista ulkoiluun niin hyvin sopivan? 

 

Lämpöä luonnosta

Villa on 100% luonnontuote. Sitä löytyy montaa eri lajiketta, alpakasta kameliin, mutta se on lähtökohtaisesti lampaasta peräisin olevaa tekstiilikuitua. 

Jos katsot tarkasti lampaita tai muita karvaisia olentoja, saatat kiinnittää huomiota niiden kutrien kiharuuteen (ja ehkä myös siihen, etteivät ne juurikaan käytä GoreTexiä). Villa lämmittää siksi, että kiharuus muodostaa ilmavan, huokoisen systeemin, joka varastoi sisäänsä lämpöä. Samalla materiaali hengittää, jonka ansiosta esimerkiksi liikkuessa kehon lämpötila ei nouse pilviin. Luonnon omaa teknologiaa!

 

Villa lämmittää märkänäkin

Jos kysyn sinulta, mitä puet päällesi kun tulee kylmä, mitä vastaisit? Villasukat? Tai ehkä lämmin neule.

Lämpimän ominaisuutensa vuoksi villa on yksi suosituimmista materiaaleista vaatteiden valmistuksessa. Esimerkiksi villaa sisältävä aluskerrasto voi olla paras kilpailija täysin teknisille materiaaleille, juuri aiemmin mainitun lämpöä varaavan ominaisuutensa ansiosta. Hiki siirtyy pois iholta ja kosteus sitoutuu tekstiilin kuituihin, jolloin villa lämmittää kastuessaankin. 

Eräilyhommissa villa on ykkönen, sillä se ei myöskään pala helposti! (Itsekään en ole säästynyt hihojen palamiselta nuotiota näpertäessä)

 

 

Miten hoidan villavaatteeni?

Olen usein kuullut lähipiirissäni sanottavan: "Ei missään nimessä villaa, se on aivan liian vaikea pestä."

Useimmat villavaatteet kannattaa pesun sijaan useammin tuulettaa. Itse ripustan villaiset aluskerrastot, villaneuleet, pipot, käsineet - jopa villasukat, ulos vähintään vuorokauden ympäri. Tuulettamalla vaatteesta poistuu epämiellyttävät hajut ja lopputulos on ihanan raikas ja luonnollinen. Jopa nuotioreissujen jälkeen savun haju on kadonnut villapaidoista parin päivän tuuletuksella -etenkin pakkasella! 

Mitä jos käy se klassinen tapaus, että valitsit vaalean villapaidan ja ruokana olikin spagettia? (You know what I'm talking about..)

Villavaatteen voit pestä koneessa alhaisissa lämpötiloissa, miedoilla pesuaineilla. Useimmat pyykinpesukoneet tarjoavat myös erikseen hienovaraisen villaohjelman. Huolellisimmat pesevät villaiset pyykit käsin. Muista aina kuivata pestyt villavaatteet tasolla ripustamisen sijaan, sillä märkänä villan kuidut venyvät helposti ja vaate voi menettää muotonsa. 

  

Kun villa kutittaa 

On monia, joille villa ei materiaalina sovi, sillä se kutittaa ja pistelee ikävästi. Piposta jää inhottava kutiava jälki otsaan ja villapaidan kaulus nipistelee. 

Kuten mainittu, villaa on monenlaista. Kutiaville suosittelisin kokeiltavaksi merinoa ja pehmeää alpakkaa. Usein auttaa jo se, että vaatteen materiaalissa on sekoitettu villaa keinokuituun, jolloin pienempi villapitoisuus vähentää kutinaa. Sekoitemateriaalit ovat usein myös käytössä kestävämpiä ja näin erittäin sopivia kovaan kulutukseen.

 

Yllä olevassa kuvassa ollaan Pihka Outdoorsin lumikenkäretkellä piilopirttiin. Kuorikerrosten alta löytyy villasukat, merino -aluskerrastot ja villapaidat. Pipot, neulottu kauluri ja käsineet ovat myös villasekoitetta.

Villa on siis voittamaton materiaali - etenkin Lapin kovissa pakkasissa.

Pukeudu oikein ja lähde rohkeasti nauttimaan ulkoilusta!

Joulukuun lomakausi lähestyy ja luminen Lapin talvi kutsuu monia matkailijoita. Usein on hyvä suunnitella loman aikana tehtävät aktiviteetit etukäteen, jotta lyhyestäkin oleskelusta saa kaiken irti ja elämyksiä kertyy muisteltavaksi jälkeenpäin ja jaettavaksi muiden reissailijoiden kanssa.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ei ole syyttä yksi Suomen suosituimmista kohteista. Retkiä ja aktiviteetteja löytyy vuoden ympäri ja paikalliset asiantuntijat tarjoavat apuaan ja palveluitaan monenlaisiin elämyksiin.

Lumikenkäily on loistava vaihtoehto kokeiltavaksi lomailun aikana, muiden talvilajien lisäksi! Leveät, kevyet ja jalkaan hyvin sopivat lumikengät helpottavat lumisissa maisemissa patikointia ja näin talvikävelyreitit tulevat tutuiksi, vaikka lunta olisikin satanut jo metrikaupalla. Suunnatessa merkittyjen polkujen ulkopuolelle seikkailemaan, kannattaa aina konsultoida paikallisia oppaita ja retkenjärjestäjiä. Opastetuilla retkillä pääset huolettomasti aitoon Lapin luontoon!

 

 

Upea retki Tuomikurun kodalle

 

Ylläksellä lumikenkäilyreittejä löytyy useita. Yksi vaihtoehdoista on päiväretki Tuomikurun kodalle, jossa mekin kävimme seikkailemassa muutama päivä sitten. Retki on keskitasoinen, mutta jokainen askel on sen arvoinen. Kun saavut perille, saat juoda kuumat nokipannukahvit lämpimän tulen äärellä, katsoen taianomaista näkymää, joka avautuu lumisten puunlatvojen välistä itään.

Menomatka Tuomikuruun on suurimmalta osin loivahkoa ylämäkeä, jossa hien saa hyvin pintaan. Reitti nousee Ylläksen hiihtokeskuksen ala-asemalta ja kaartuu sieltä merkitylle kävelyreitille. Kotaa lähestyessä polku tasoittuu ja loppumatka sujuukin tasaisempaa maastoa seuraten. Palatessa alas lähtöpaikalle, lihakset saavat rennompaa kyytiä loivassa alamäessä - joko aiempia jälkiä pitkin tai Tuomikurun kodan kierroksen reittiä seuraten.

 

Millä varusteilla lumikenkäretkelle?

 

Kuten arvata saattaa, lumikenkäily ei vaadi muita erityisvarusteita kuin itse lumikengät. Lumessa ja mäkisessä maastossa liikkuessa, sauvat avustavat menoa huomattavasti. Sauvojen avulla saat käyttöön myös yläkropan lihaksiston ja näin kaikki voima ei ole lähtöisin alavartalosta. Sauvojen käytössä kannattaa kiinnittää huomiota sauvan oikeaan pituuteen, jotta höyty saadaan maksimoitua. Nyrkkisääntönä tässä on kyynärpään noin 90 asteen kulma sauvan ollessa maassa ja käden levätessä kädensijalla.

Entäs pukeutuminen sitten? Monesti, etenkin talvella retkeillessä vaatetus on aina jonkin asteinen kysymysmerkki. Talviurheilussa ja lumessa tarpomisessa taikasana on aina kerrospukeutuminen. Laadukas, hikeä iholta pois siirtävä aluskerrasto (villaa, villaa ja vielä kerran villaa) on pukeutumisen pohjana. Aluskerraston päälle tuleviin kerroksiin kannattaa panostaa ja lämpimät materiaalit ovat kova sana pakkasessa tapahtuviin liikuntasuorituksiin. Kerrospukeutumisen salaisuus on kerroksien väliin jäävä ilmavuus, joka säilyttää lämmön kuorikerroksen alla. On aina hyvä idea pakata mukaan lämmin talvitakki ja mahdollisesti myös toppahousut, jotka voit tarvittaessa - ja etenkin tauolle pysähtyessä - pukea päälle, ettei kylmyys pääse alempiin kerroksiin.

Käsineet, jotka eivät kastu lumisessa menossa sekä lämmin pipo ovat ehdottomasti varustelistalla. Myös korkeavartiset jalkineet, jotka pysyvät kuivana lumessa tarpoessa ja villaa sisältävät sukat ovat elämyksen onnistumisen kannalta erittäin tärkeässä roolissa - kuka haluaisi kiivetä tunturiin märissä sukissa, varpaat jäässä?

Katso tarkempia ohjeita ja vinkkejä talvipukeutumiseen täältä!

Vaatteiden ja ekstrakerroksien lisäksi on aina hyvä idea pakata mukaan eväitä ja termospullollinen lämmintä juotavaa, jotta energiatasot säilyvät koko retkeilyn ajan eikä kylmä pääse yllättämään. 

 

 

Meidän kanssamme pääset tutustumaan koskemattomille, hiljaisille hangille myös lumikenkäilyn parissa.

Tsekkaa linkistä retkiohjelmamme!

 

Mukavaa lumikenkäilyä!